pohja

Tunnista tuholainen

Syöpäläiset

Syöpäläiset

Lutikka

Koko:
Aikuinen: 5 – 8 mm

Tuntomerkit
Aikuinen lutikka on leveä, litteä ja ruskeahko hyönteinen. Kauan ilman ravintoa olleet yksilöt ovat vaaleita. Lutikan toukka-asteet muistuttavat aikuista, mutta ne ovat pienempiä ja vaaleampia.

Esiintyminen
Lutikka eli seinälude on tunnetuimpia asuntojen syöpäläisiä. Se kuuluu laajaan luteiden lahkoon, jonka useimmat lajit käyttävät terävää imukärsäänsä kasvinesteiden tai saalishyönteisten imemiseen. Lutikat ovat erikoistuneet imemään verta, alunperin lepakoista mutta jo esihistoriallisena aikana ihmisistä. Lähisukuiset lajit ovat edelleen erikoistuneet lepakoihin tai lintuihin. Poikkeuksellisesti asunnoissa verta imevä ludelaji voikin olla lepakkolude, harvemmin lintulude. Lutikat tarvitsevat jokaiseen viiteen nahanluontiin yhden veriaterian. Lutikka voi elää aikuisena jopa puolitoista vuotta, mikä on pitkä ikä hyönteiselle. Sekä koiraat että naaraat imevät verta. Lutikat imevät verta nukkuvasta ihmisestä, aktiivisimmin noin tuntia ennen aamunkoittoa. Lutikat liikkuvat öisin, päivisin ne ovat piilossa huonekalujen raoissa, taulujen takana, patjan saumoissa tai esimerkiksi runkopatjan rakenteissa. Ne jättävät tummia ulostepilkkuja sänkyjen ja sängynjalkojen alapinnoille ja veripilkkuja lakanoihin.

Haitat
Lutikoiden terävässä imukärsässä on erikseen ruisku- ja imuputki, joten ne eivät levitä taudinaiheuttajia yhtä helposti kuin esimerkiksi puutiainen. Lutikka ruiskuttaa sylkeä, jolla on aluksi lievä puuduttava vaikutus, mutta joka jälkikäteen aiheuttaa useimmilla ihmisillä kutinaa ja paukaman.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Mikäli asunnossasi on lutikoita ota välittömästi yhteyttä isännöitsijään ammattilaisten toimesta suoritettavan myrkytyksen aloittamiseksi. Purematapauksissa käänny tarvittaessa terveyskeskuksesi puoleen. Pitkäaikainen kuumuus tai pakastaminen tehoaa lutikoihin. Esineet ja tekstiilit, jotka kestävät lämpökäsittelyä, voi viedä saunaan pariksi tunniksi (löylyvettä ei saa käyttää). Vuodevaatteet tulee pestä 60 asteessa tai käyttää kuivausrummussa siihen tarkoitetussa suojapussissa, jolloin lutikat eivät karkaa kuivausrummun rakenteisiin. Lutikat eivät pidä myöskään kylmästä. Lutikan kaikki kehitysasteet kuolevat viikossa, jos pakastimen lämpötila on vähintään -18 astetta. Lutikoita ei itse kannata lähteä torjumaan, koska niihin eivät tehoa tavallisten kuluttajien käyttöön tarkoitetut torjunta-aineet lainkaan. Ne vain karkottavat lutikat kauemmaksi koloihinsa, jopa naapureihin saakka ja toisaalta lutikat tottuvat myrkkyihin, jolloin ammattilaistenkin myrkyt tehoavat niihin huonommin. Lutikat voivat myös siirtyä viereisiin asuntoihin seinissä ja lattioissa olevien aukkojen kautta. Siksi on toimittava välittömästi, kun löytää tai epäilee lutikoita asunnossaan.

Jos kodissasi on luteita tai edes pieni epäilys ludetartunnasta, ota välittämästi yhteyttä meihin. Mitä nopeammin aikaisessa vaiheessa lude ongelmiin tartutaan sen tehokkaammin niistä voi päästä eroon.

Syöpäläiset

Täit

Koko:
Aikuinen: 2,5 – 3 mm

Tuntomerkit
Aikuinen täi on siivetön ja litteähkö loinen, joka on väriltään valkea tai harmaa.

Esiintyminen
Päätäi (Pediculus humanus capitis) elää ainoastaan hiuksissa ja menehtyy ilman ruumiinlämpöä parissa vuorokaudessa. Se kiinnittää niiden tyveen alle millimetrin mittaiset munansa (saivarit). Se leviää helposti päähineiden, harjojen ja kampojen välityksellä. Ne saattavat tarttua myös päästä toiseen.


Vaatetäi (Pediculus humanus corporis) elää vaatteissa. Vaatetäit munivat vaatteiden saumoihin.


Satiainen (Phthirus pubis) viihtyy yleensä alapään karvoissa, se leviää sukupuoliyhteydessä, joskus ne ovat saattaneet levitä märkien pyyheliinojen tai saunaharjojen kautta. Satiainen elää ilman isäntää vuorokauden.

Haitat
Päätäin ei tiedetä levittävän tauteja, mutta vaatetäi voi levittää pilkkukuumetta ja toisintokuumetta. Satiaistartunta aiheuttaa kovaa kutinaa, ihottumaa ja karvojen irtoamista.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Päätäi elää hiuksissa. Hoitona käytetään apteekista saatavia shampoita tai liuoksia. Tarvittaessa käänny terveyskeskuksesi puoleen. Siivoa tilat huolellisesti, imuroi myös patja ja sänky, pese sänkyvaatteet +60 °C:ssa. Hävitä pölypussi imuroinnin jälkeen. Päähineet on varminta pitää yleisissä tilaisuuksissa mukanaan eikä hattuhyllyllä, jota kautta ne helposti leviävät päähineestä toiseen. Päätäitä torjuttaessa on syytä käsitellä koko perhe. Vaatetäi elää vaatteissa. Jos toteat vaatetäin, käänny oman terveyskeskuksen puoleen. Siivoa tilat huolellisesti, imuroi myös patja ja sänky, hävitä myös pölypussi imuroinnin jälkeen. Hävitä myös saastuneet tekstiilit tai pese +60 °C:ssa. Ota yhteyttä isännöitsijään ammattilaisten toimesta suoritettavan myrkytyksen aloittamiseksi. Satiaisten torjuntaan tarkoitettuja aineita saa apteekista ilman reseptiä.

Syöpäläiset

Kirput

Koko:
Aikuinen: 1 – 6 mm
Toukka: 2 – 3 mm

Tuntomerkit
Kirput ovat kiiltäviä, siivettömiä hyönteisiä, jotka elävät nisäkkäiden ja lintujen pesissä. Ne ovat yleensä mustahkoja ja kyljiltään litteitä. Kirput liikkuvat hyppimällä. Toukat ovat valkoisia ja jalattomia.

Esiintyminen
Monilla eläimillä on oma kirppulaji. Tietyn isäntäeläimen kirppu voi yrittää imeä verta muistakin eläimistä tai ihmisistä. Toukka elää isäntäeläimen pesässä syöden orgaanista jätettä. Ihmisen kirppua (Pulex irritans) ei nykyään tavata Suomessa. Myöskään kissan- ja koirankirppua ei Suomesta ole tavattu vuosikymmeniin. Lintujen tai oravan kirput voivat imeä ihmistäkin. Kanankirppu (Ceratophyllus gallinae) on yleinen linnunpesissä ja tarttuu helposti ihmiseen. Yhdestä pesäpöntöstä voi levitä vuodessa jopa 2000 kirppua, jotka kasvillisuudesta tarttuvat kissoihin ja koiriin ja kulkeutuvat sisätiloihin.

Haitat
Kirpun pistosta syntyy punertava paukama, joka kutiaa voimakkaasti. Hoitoon käytetään tarvittaessa kortisoni- ja antihistamiinivoiteita.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Lintujen pesäpöntöt kannattaa puhdistaa talvella ennen kirppujen kuoriutumista kotelostaan keväällä. Pesän jätteet on syytä hävittää polttamalla.

Syöpäläiset

Kaupunkihyttynen

Koko:
Aikuinen: 5 mm

Tuntomerkit
Imevän naaraan takaruumis ihon pinnan suuntainen. Lyhyet leukarihmat. Naaraan takaruumiin kärki yleensä tylppäpäinen.

Esiintyminen
Kaupunkihyttynen (viemärihyttynen) viihtyy paikoissa, joissa vesi seisoo pitkään, esimerkiksi sadevesikouruissa ja kukkamaljakoissa. Ne tulevat asuntoihin ikkunoista, ilmanvaihtohormeista ja lattiakaivoista.

Haitat
Hyttynen pistää yöllä ja saa aikaan paukamia, jotka saattavat ärtyä.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Ikkunoihin ja ilmanvaihtohormeihin kannattaa laittaa hyttysverkot niiden sisäänpääsyn estämiseksi. Lattiakaivoihin voi kaataa kuumaa vettä niin paljon, että hajulukon vesi vaihtuu. Iltaisin voi lattiakaivon ruiskuttaa jollakin sopivalla torjunta-aineella.

Ota yhteyttä!

Olipa sinulla mikä tahansa tuholaisiin liittyvä kysymys, otamme viestisi mielellämme vastaan!

Käsittelemme jokaisen viestin erikseen ja vastaamme viestiisi mahdollisimman pian.