pohja

Tunnista tuholainen

Muut asuntovieraat

Muut asuntovieraat

Sokeritoukka

Koko:
Aikuinen: n. 12 mm

Tuntomerkit
Aikuinen on noin sentin pituinen, siivetön, hopeanhohtoinen, taaksepäin suippeneva hyönteinen. Tuntosarvet ovat pitkät ja rihmamaiset. Takapäässä on kolme pitkää sukasta. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta pienempi.

Esiintyminen
Sokeritoukka elää kosteissa ja lämpimissä sisätiloissa: viemäreissä, keittiössä, kylpyhuoneessa ja kellareissa. Se liikkuu öisin ja valon syttyessä lähtee kiireen vilkkaa piiloon. Sokeritoukka kulkee tilasta toiseen muun muassa putkien läpivientien kautta ja pystyy nousemaan huoneistoihin hajulukkojen läpi. Munansa sokeritoukka laskee rakoihin ja halkeamiin. Sokeritoukka syö tärkkelyspitoisia aineita. Se pystyy hajottamaan selluloosaa ja se voi nakerrella tapettiliimaa, kirjojen sidontaan käytettyä liimaa, homeista paperia, jopa valokuvia. Se saattaa käydä myös likaisten tekstiilien, nahan ja synteettisten materiaalien kimppuun ja jyrsiä niihin reikiä. Kylpyhuoneissa sokeritoukat ruokkivat itsensä hiuksilla ja ihokarvoilla, irronneella ihosolukolla ja lialla. Jos sokeritoukkia on paljon, se saattaa olla merkki kosteusvauriosta, sillä sokeritoukka syö myös homesienien rihmastoa ja itiöitä. Vuodessa kehittyy ainakin kaksi sukupolvea. Sokeritoukat voivat elää jopa viisivuotiaiksi. Sokeritoukka ei viihdy kuivissa ja hyvin ilmastoiduissa paikoissa.

Haitat
Sokeritoukista on hyvin harvoin mitään näkyvää haittaa ja ne aiheuttavat harvoin vahinkoa elintarvikkeille. Sokeritoukka voi periaatteessa levittää taudinaiheuttajia kulkiessaan viemäreistä pinnoille, joilla käsitellään elintarvikkeita.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Sokeritoukkien määrää voi vähentää kaatamalla kiehuvan kuumaa vettä viemäreihin. Tarvittaessa voi käsitellä pyretriinipitoisella aineella iltaisin ne kohdat, joissa käytetään vettä päivittäin (esim. lattiakaivot ja viemäriputket). Pitempivaikutteista torjunta-ainetta käytetään lattialistoihin ja muihin rakopaikkoihin, joissa torjunta-aine saa tehota useamman viikon. Tehon loputtua voi käsittelyn uusia.

Muut asuntovieraat

Sokerimuurahainen

Koko:
Aikuinen: 4 – 5 mm

Tuntomerkit
Musta, noin puolen sentin mittainen muurahainen.

Esiintyminen
Mauriainen on yleisin sisätiloissa tavattu muurahaislajimme. Saattaa ilmestyä keittiöön suurin joukoin keväällä ja kesällä. Pesä on usein ulkona rakennuksen kivijalassa tai nurmikossa, mutta saattaa olla myös rakennuksessa, jolloin niitä esiintyy sisällä talvisinkin.

Haitat
Mauriaisesta ei ole suurta haittaa, ellei niitä tavata asunnossa suuria määriä.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Markkinoilla on erilaisia torjunta-aineita muurahaisten hävittämiseksi. Pesät on hävitettävä mahdollisuuksien mukaan, vaikka se saattaa olla vaikeaa, koska ne ovat usein hyvin syvällä. Mikäli pesä on talon rakenteissa, tarvitaan torjuntaan usein ulkopuolista asiantuntijaa.

Muut asuntovieraat

Faaraomuurahainen

Koko:
Aikuinen: 1,5 – 2 mm

Tuntomerkit
Muurahainen on 2 mm pitkä, keltainen, takaruumiin kärki on tumma. Näyttää äkkiä katsottuna hiekanjyvältä.

Esiintyminen
Faaraomuurahainen on kotoisin tropiikista. Se viihtyy paikoissa, joissa on tasainen lämpö ja kosteus sekä vettä ja ravintoa saatavilla. Ne ovat kaikkiruokaisia. Laji lisääntyy melko korkeassa lämpötilassa (+18 oC). Se pesii kaikissa mahdollisissa rakopaikoissa. Samassa rakennuksessa voi olla useita pesiä. Faaraomuurahainen leviää pieninä yhdyskuntina, joissa on kuningatar ja muutama työläismuurahainen. Työmuurahaiset huolehtivat ravinnon hankkimisesta kuningatar- ja koirasmuurahaisille sekä pesässä kasvaville toukille. Faaraomuurahaiset syövät kaikenlaista, erityisesti eläinkuntaan kuuluvaa ravintoa, kuolleita hyönteisiä ja muita kuolleita eläimiä sekä rottien ja hiirien ulosteita

Haitat
Päästessään sähkölaitteisiin, kuten televisioon, tietokoneeseen tai kahvinkeittimeen, faaraomuurahaiset voivat aiheuttaa oikosulun. Faaraomuurahaiset pitävät lämpimästä ja hakeutuvat mielellään kaukolämpökanaviin ja voivat siten levitä taloyhtiöstä toiseen.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Lajin torjunta on usein vaikeaa ja vaatii tuholaistorjuntaan perehtyneen ammattilaisen apua. Muurahaisten pesät tulisi löytää, mutta pesät sijaitsevat usein torjunta-aineiden saavuttamattomissa.

Muut asuntovieraat

Hevosmuurahainen

Koko:
Aikuinen: työläinen on 7 – 12 mm pitkä, kuningatar 15 – 17 mm ja kuhnuri 9 – 11 mm

Tuntomerkit
Aikuinen muurahainen on himmeän musta ja keskiruumiiltaan tummanpunaruskea. Koiraat ja naaraat ovat siivekkäitä, työläiset siivettömiä.

Esiintyminen
Hevosmuurahainen on maamme suurin muurahaislaji. Kuningatar voi elää jopa 10-vuotiaaksi. Se elää havumetsissä ja tekee pesänsä kuolleiden tai elävien puiden alaosiin. Hevosmuurahainen voi siirtyä myös rakennuksiin. Pesä voi sijaita missä tahansa puurakenteessa, esimerkiksi seinän hirsissä tai lattiassa ja niitä voi olla jopa useita samassa rakennuksessa. Hevosmuurahainen ei syö puuta, vaan hyönteisiä, kirvojen mesikastetta ja silmuja. Puuhun se jyrsii vain tilaa pesälle. Siivekkäät koiraat ja naaraat parveilevat alkukesästä, jolloin niitä eksyy myös rakennusten sisäpuolelle.

Haitat
Pesän koko rajoittuu yleensä korkeintaan pariin hirsimetriin, mutta ontto pesäkäytävästö voi olla erittäin haitallinen, mikäli se sijaitsee kantavissa rakenteissa.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Hevosmuurahaisen pesän löydät parhaiten kuuntelemalla rapinaa, seuraamalla parveilua ja tunnustelemalla puun pinnan lämpötilaa, joka pesän kohdalta on korkeampi. Pesä puhkaistaan ja ruiskutetaan tai sumutetaan. Voit käyttää myös kiehuvaa vettä. Viottuneet puuosat vaihdetaan uusiin. Pyri myös paikallistamaan muurahaisten kulkureitit rakennuksen ulkopuolella ja kohdista torjunta myös niihin. Muurahaissirotteet ovat kätevä ja tehokas vaihtoehto kulkureiteille.

Muut asuntovieraat

Banaanikärpänen

Koko:
Aikuinen: 2 – 4 mm
Toukka: 3 mm

Tuntomerkit
Banaanikärpänen kuuluu mahlakärpäsiin. Mahlakärpäset ovat pieniä, puna- tai mustanruskeita kärpäsiä, joilla usein on punaiset silmät. Yleisiä lajeja ovat etikkakärpänen ja banaanikärpänen. Toukka on vaalea ja matomainen.

Esiintyminen
Aikuisia mahlakärpäsiä esiintyy sisätiloissa eniten loppukesästä ja syksyllä. Mahlakärpästen toukat käyttävät ravinnokseen monenlaista pilaantunutta kasviperäistä ruokatavaraa, etenkin pilaantuneita hedelmiä.
Niille kelpaa myös lasiin jäänyt olut tai viini, ketsuppi, makeat hillot, mädäntyneet perunat, kurkku, keittiöjätteet ja etikka. Kotioloissa esiintyvä kanta on voinut saada alkunsa kaupasta kotiin tuoduista hedelmistä, joissa on ollut ihmisen silmälle tuskin havaittavia munia. Kesällä aikuiset yksilöt voivat lentää sisään ikkunoista tai toukkia voi kulkeutua sisään hieman pilaantuneiden hedelmien ja marjojen mukana. Mahlakärpäset lisääntyvät nopeasti, naaras saattaa munia ruoka-aineisiin jopa 400 munaa. Toukat kasvavat muutamassa päivässä ja koteloituvat. Sukupolvi munasta aikuiseksi kehittyy noin 10 – 14 vuorokaudessa.

Haitat
Mahlakärpäsen toukat pilaavat saastuttamansa elintarvikkeet täysin. Kärpäset levittävät ravintoaineisiin myös hiivasieniä ja bakteereita.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Huolehdi, ettei kaappeihin tai pöydille unohdu hedelmiä. Säilytä ravintoaineet tiiviissä astioissa ja tyhjennä kompostijäteastia riittävän usein. Lentäviä aikuisia voi pyydystää astiaan, jossa on loraus vettä ja omenaviinietikkaa sekä tippa astianpesuainetta pintajännityksen poistajana.

Muut asuntovieraat

Jäytiäiset

Koko:
Aikuinen: 1 – 2 mm

Tuntomerkit
Jäytiäiset ovat vaaleita ja hentoja. Pää on suhteellisen suuri tuntosarvineen. Siivet puuttuvat yleensä sisätiloissa eläviltä lajeilta. Toukka on aikuisen kaltainen.

Esiintyminen
Useimmat lajit elävät luonnonvaraisina mm. lahoavassa puussa. Jäytiäisiin kuuluvat pölytäit (tomutäi), (Psyllipsocus ramburi) ja kirjatäi (Lepinotus patruelis), elävät asunnoissa, varastoissa ja laitoksissa. Jäytiäiset syövät homesieniä sekä kasvien ja hyönteisten jätteitä. Niitä voi esiintyä myös viljatuotteissa. Lisääntyminen tapahtuu lämpimissä ja kosteissa paikoissa. Jos jäytiäisiä on runsaasti, se voi viitata kosteusvaurioon. Kuivissa tiloissa, missä homeen muodostuminen on vähäistä, ne eivät yleensä tule toimeen.

Haitat
Pölytäiden hakeutuminen ruokaan on epämiellyttävää. Ihmistä ne eivät pure. Jäytiäiset voivat aiheuttaa allergiaa, kutinaa ja ihottumaa niille herkistyneille.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Poista esiintymisen aiheuttaja, kuten esimerkiksi kosteasta varastosta peräisin oleva jauhopussi tai homehtumista aiheuttava vesivuoto. Voit käyttää myös pyretriiniä sisältäviä torjunta-aerosoleja, kuivattamista ja imurointia.

Muut asuntovieraat

Siirat

Koko:
Aikuinen: 20 – 30 mm

Tuntomerkit
Aikuinen tarhasiira (Oniscus asellus) on litteä, tummanruskea, nivelikäs äyriäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta pienempi. Siiroille ovat ominaisia leveät toisiinsa niveltyvät selkäpuolen peittävät kilvet. Kyhmysiiran (Porcellio scaber) erottaa tarhasiirasta selkäkilpien nystyjen ja kaksijaokkeisen tuntosarven kärjen perusteella.

Esiintyminen
Maasiirat ovat ainoita äyräisiä, jotka ovat sopeutuneet elämään maan kamaralla. Vaikka ne elävät maalla, ne hengittävät kiduksilla ja kaihtavat siksi kuivuutta. Tarhasiira viihtyy kosteissa ja varjoisissa paikoissa kuten lahonneissa kannoissa ja maassa olevien paksujen oksien ja kivien alla. Se liikkuu yleensä öisin, kun ilma on kosteampaa. Maasiirat syövät mätäneviä kasveja ja eläinten jätteitä. Siiroja tavataan myös kasvihuoneissa ja puutarhoissa. Ne saattavat joutua sisätiloihin, etenkin kellareihin, mullan, kosteiden heinien tai juurikkaiden mukana.

Haitat
Juurikkaita nakertamalla siirat saattavat joskus aiheuttaa haittaa.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Siirat kerääntyvät mielellään esim. kosteiden säkkien alle, mistä ne on helppo siivota pois.

Muut asuntovieraat

Ampiaiset

Koko:
Kuningatar noin 25 mm, kuhnuri 20 mm ja työläinen 18 mm

Tuntomerkit
Ampiaisia on Suomessa yli 10 lajia. Yleistäen niillä on läpikuultavat siivet ja takaruumiissa poikkijuovat ja myrkkypistin.

Esiintyminen
Ampiaisiin kuuluu sekä yhdyskunta-ampiaisia että erakkoampiaisia.Yhdyskunta-ampiaiset tekevät pesänsä maan sisään, puuhun tai rakennukseen esimerkiksi ullakolle. Yhdyskunnasta talvehtii vain kuningatar, minkä vuoksi ampiaiset eivät kerää hunajaa pesän talviravinnoksi. Ampiaisen pesä on yksivuotinen. Ampiaiskuningatar herää horroksesta keväällä ja lähtee hakemaan uutta pesäpaikkaa. Kuningattaren aloittaa uuden pesän rakentamisen. Ampiainen perustaa pyöreän pesänsä usein räystään alle tai ullakolle katon rajaan. Ampiaisen pesä on paperimainen ja useimmiten harmaa. Rakennusaineena se käyttää puuainesta. Pesän sisälle kuningatar rakentaa kennoston, jossa se kasvattaa uusia jälkeläisiä. Munista kuoriutuvista toukista kehittyy työläisiä, jotka osallistuvat pesän rakentamiseen ja ravinnon hankintaan kuningattaren keskittyessä munintaan. Täysikokoisessa ampiaispesässä saattaa olla tuhansia yksilöitä. Ampiaiset ruokkivat toukkiaan liharavinnolla, esimerkiksi hyönteistoukilla, tai raadonpalasilla. Aikuiset ampiaiset aterioivat kukkien medellä. loppukesällä ampiaiset kasvattavat koiraita ja kuningattaria erityiskennoissa. Näiden aikuistuttua yhteiskunta alkaa hajota. Työläiset käyttävät kaiken aikansa hedelmien ja muiden makeiden aineiden etsimiseen ja syömiseen, ja niitä etsiytyy makean perässä myös sisätiloihin. Työläiset ja koiraat kuolevat viimeistään lokakuussa.

Haitat
Ampiaiset käyttävät myrkkypiikkiään saaliin lamauttamiseen sekä puolustautumiseen. Ampiaisen pisto saattaa olla vaarallinen pikkulapselle, ampiaisallergiselle tai jos pisto osuu suun tai nielun alueelle. Pistoskohdassa on yleensä polttavaa kipua ja turvotusta. Ensiapuna voi käyttää kylmää haudetta, kortisonivoidetta tai kyypakkausta. Ampiaisallergisen on syytä hakeutua hoitoon.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Yksittäiset sisätiloihin eksyneet ampiaiset voi hävittää torjunta-aerosoleilla. Hankalassa paikassa olevaa pesää kannattaa ryhtyä tuhoamaan illalla, jolloin ampiaiset ovat lopettaneet lentonsa ja kerääntyneet sisälle pesään. Ryhdyttäessä tuhoamaan pesää tulee suojautua huolellisesti joka puolelta. Pesän voi leikata irti suoraan pussiin ja hävittää. Toinen vaihtoehto on sumuttaa pesä täyteen torjunta-aerosolia sen alaosassa sijaitsevasta suuaukosta. Siltä varalta, että kaikki asukkaat eivät olleet pesässä, uusitaan käsittely seuraavana iltana

Muut asuntovieraat

Pihtihäntä

Koko:
Aikuinen: 10 – 20 mm

Tuntomerkit
Isopihtihäntä on väriltään kiiltävän tummanruskea. Jalat ja siivet ovat kellertävät. Takaruumiissa olevat pihtilisäkkeet ovat uroksilla paksummat ja hieman kaarevat.
Naaraiden pihdit ovat suoremmat ja vaatimattomammat. Pihtihännällä on toimivat siivet, vaikka se harvoin lentää. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta pienempi.

Esiintyminen
Isopihtihäntä on kaikkiruokainen hyönteinen. Se on liikkeellä yleensä öisin ja sitä tavataan mm. komposteista ja lehtikarikkeesta. Laji viihtyy varjoisissa, viileissa ja kosteissa paikoissa. Pihtihäntiä löytyykin usein esineiden ja listojen alta. Isopihtihännät syövät hyönteisiä ja niiden munia sekä kasvien osia.

Haitat
Kaikkiruokaisena laji on ihmisen kannalta hyödyllinen saalistamalla kasvituholaisia, mutta saattaa joskus nakerrella esim. koristekasvien nuppuja. Isopihtihännälle kelpaavat mm. lehtivihannekset, kaalit, juurikkaat, kurkku, hedelmät sekä koristekasveista erityisesti daaliat, neilikat, zinniat ja ruusut. Sisätiloihin pihtihäntiä eksyy etenkin syksyisin niiden etsiessä suojaa.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Sisätiloihin pyrkijöitä voi kokeilla torjua laittamalla hyönteisiä kuivattavaa ainetta (kivituhka, poltettu kalkki, piimaa) sopiviin paikkoihin kylpyhuoneeseen, karmeihin ja kynnyksiin

Ota yhteyttä!

Olipa sinulla mikä tahansa tuholaisiin liittyvä kysymys, otamme viestisi mielellämme vastaan!

Käsittelemme jokaisen viestin erikseen ja vastaamme viestiisi mahdollisimman pian.