pohja

Tunnista tuholainen

Jyrsijät

Jyrsijät

Kotihiiri

Koko:
Ruumis 70 – 100 mm, häntä 55 – 95 mm

Tuntomerkit
Kotihiiri on väriltään melko tasaisen ruskeanharmaa; vatsapuoli on vain hieman vaaleampi kuin selkäpuoli. Pää on pyöreähkö, kuono suippeneva, silmät pienet ja korvat suuret pään sivuilla. Rotanpoikanen eroaa hiirestä suurten takajalkojensa ja suuren päänsä vuoksi. Kotihiiren papanat ovat yleensä mustahkoja, mutta väri vaihtelee ravinnon mukaan. Papana on 7 mm pitkä, ohut, toisesta päästä terävä, joskus niitä löytyy kasoittain.

Esiintyminen
Hiiret ovat hyviä kiipeilemään, hyppäämään ja uimaan. Aktiivista aikaa ovat ilta ja yö. Ne elävät yleensä piilopaikoissa ruoan läheisyydessä ja rakentavat pesänsä pehmeisiin materiaaleihin. Naaras voi synnyttää jopa 40 poikasta vuodessa. Kotihiiri viihtyy parhaiten kuivissa tiloissa. Kotihiirelle kelpaa hyvin monenlainen ravinto. Luonnossa se syö siemeniä, juuria ja muita kasvinosia sekä hyönteisiä. Rakennuksissa asuvat kotihiiret syövät melkein mitä tahansa ruokaa, johon vain pääsevät käsiksi. Ne pitävät erityisesti erilaisista siemenistä. Syötäväksi kelpaa myös saippua, liima, kynttilät ja monenlaiset muut kodin tarvikkeet.

Haitat
Kotihiiri on suuri hygieniariski keittiötiloissa, sillä se voi levittää erilaisia tauteja ruokaa etsiessään.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Hiirenmyrkkyä kannattaa asettaa useaan paikkaan noin viiden metrin säteellä. Hiirien torjuntaan on käytettävä varta vasten hiirille tarkoitettuja syöttejä. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä kunnassa tarpeellisista toimenpiteistä vahinkoeläinten hävittämiseksi, mikäli niiden voidaan katsoa levittävän tauteja tai muutoin aiheuttaa terveyshaittaa (763/94, 31§).

Jyrsijät

Metsähiiri

Koko:
Ruumis 90 – 120 mm, häntä 90 – 135 mm

Tuntomerkit
Sirorakenteinen, suuret korvat. Selkä kellanruskea, vatsapuoli valkea. Pitkä häntä.

Esiintyminen
Metsähiiri esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa luonnonvaraisena. Metsähiiri asettuu harvoin asumaan rakennuksiin, mutta pistäytyy yöllisillä retkillään sisätiloihin etsimässä ravintoa tai varastoimaan luonnosta keräämäänsä ravintoa. Myös kylmillään olleilta kesämökeiltä keväällä omituisista paikoista löytyvät siemenkasat ovat tavallisesti metsähiiren keräämiä. Etenkin syksyllä ne hakeutuvat asuin- ja ulkorakennusten tuntumaan. Metsähiiri on kotihiirtäkin taitavampi kiipeilijä, joka löytää tien myös rakennuksiin. Luonnossa sen voi tavata linnunpöntöistä. Ravinnoksi metsähiiri käyttää siemeniä, silmuja ja toukkia. Metsähiiri on selvästi kotihiirtä kookkaampi, eikä se yhtä usein löydä tietään ruokakaappeihin. Metsähiiri on myös värikkäämpi varsinkin aikuisena. Siltä puuttuu pistävä hiirenhaju, eikä se tavallisesti tee jyrsimällä vahinkoa.

Haitat
Metsähiirestä on perin epätodennäköistä saada mitään tautitartuntaa. Talvikaudeksi taloihin asettuneet metsähiiret hakevat ravintonsa pääasiassa luonnosta, mutta niiden rapina vaikkapa kattokolmiossa voi häiritä yläkerrassa nukkujaa, ja ne voivat myös jonkin verran kaivella lämpöeristeitä.

Jyrsijät

Rotta

Koko:
Ruumis 110–290 mm, häntä 85–230 mm

Tuntomerkit
Rotan selkäpuoli on tumman- tai harmaanruskea, vatsapuoli vaaleasta harmaaseen. Häntä ruumista lyhyempi, alta vaalea. Poikaset ovat selvästi rotevampia kuin hiiret.

Esiintyminen
Rotta kaivautuu mielellään maahan ja suosii kosteita paikkoja. Se asustelee myös viemäreissä. Rotta on lähes kaikkiruokainen, huonosti hoidetut jätepaikat ja lintujen ruokintapaikat houkuttelevat rottia paikalle, ne saattavat syödä jopa koiran jätöksiä. Rotta on tehokas lisääntyjä, joka synnyttää poikueen kerran kuussa. Vuodessa naaras voi tuottaa 30 – 40 poikasta.

Haitat
Rotta tekee vahinkoa jyrsimällä kaikkea marmoria pehmeämpää, jopa betonia. Rotta syö ja saastuttaa elintarvikkeita ja rehuja, turmelee pakkauksia ja rakenteita, aiheuttaa yleistä epäsiisteyttä ja levittää tauteja ja loiseläimiä.

Ennaltaehkäisy ja torjunta
Rottahavainnoista kannattaa ottaa ensin yhteyttä tontin omistajaan tai isännöitsijään, tarvittaessa terveystarkastajaan. Rottia torjuttaessa on pantava näkyville varoituslappu. On hyvä käyttää syöttilaatikkoa, joka on avoin kummastakin päästä, ulkotiloissa kosteutta kestävää materiaalia. Rotta on ennakkoluuloinen ja voi kestää useita päiviä ennen kuin se koskee syöttiin. Myrkytystä on jatkettava kunnes myrkkyyn ei enää kosketa. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä kunnassa tarpeellisista toimenpiteistä vahinkoeläinten hävittämiseksi, mikäli niiden voidaan katsoa levittävän tauteja tai muutoin aiheuttaa terveyshaittaa (763/94, 31§).

Jyrsijät

Lepakot

Esiintyminen
Lepakot ovat ainoita lentäviä nisäkkäitä. Suomessa on tavattu 11 lepakkolajia. Lajeistamme enemmistö jää talveksi Suomeen horrostamaan ja muutama muuttaa etelämmäksi. Lepakot ovat luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja, EU:n luontodirektiivin liitteen IV mukaisen vahvan suojelun piirissä ja monien kansainvälisten sopimusten suojaamia. Jos lepakoiden häätöä rakennuksesta aletaan harkita, on otettava ensin yhteyttä alueelliseen ELY-keskukseen, joka antaa lisää ohjeita. Kaikki lepakkomme ovat hyönteissyöjiä. Ne saalistavat pimeässä päästämiensä korkeiden äänien kaikujen avulla. Jokaisella lajilla on tyypillinen ääntelynsä. Korviin palautuvien kaikujen avulla muodostuu tarkka kuva ympäristöstä.

Haitat ja niiden ennaltaehkäisy
Lepakot voivat pitää päiväpiilonaan ullakoita, jolloin ne voivat koitua häiriöksi. Vintillä viihtyvät lepakot voivat tuoda mukanaan lutikoita ja niiden ulosteet aiheuttavat hajuhaittaa, joten lepakkojen pääsy rakennuksen sisälle pitäisi estää tukkimalla kulkuaukot. Lepakot voivat tulla sisään jopa alle kahden sentin raoista tai reistä. Lepakkojen kulkuaukot ovat yleensä lännen ja etelän puoleisilla seinustoilla. Joskus kulkuaukot löytyvät myös reiän tai halkeaman ympärillä olevien tahrojen tai aukon alle pudonneiden papanoiden perusteella. Miltei kaikki lepakot katoavat rakennuksista talvella, mikä mahdollistaa kulkuaukkojen tukkimisen niiden poissa ollessa. Lepakoiden häätöä ei saa tehdä touko-syyskuun aikana. Sisälle ihmisasuntoihin tulevat lepakot ovat yleensä eksyneitä nuoria yksilöitä. Usein ne poistuvat itsestään, jos ulos johtava ovi tai ikkuna jätetään auki ja muut suljetaan. Lepakot eivät ole vihaisia tai hyökkääviä, mutta ne voivat kuitenkin purra kiinni otettaessa. Lepakoita ei saa käsitellä paljain käsin, koska pienellä osalla lepakoista voi olla raivotautivirus.

Ota yhteyttä!

Olipa sinulla mikä tahansa tuholaisiin liittyvä kysymys, otamme viestisi mielellämme vastaan!

Käsittelemme jokaisen viestin erikseen ja vastaamme viestiisi mahdollisimman pian.